Octavia Hart on sokea. Hän on elänyt täysin eristettynä muusta maailmasta viisivuotiaasta asti. Hänellä ei ole ketään kenen kanssa puhua. Katkeroituneelta isältään hän ei saa mitään myötätuntoa. Isä tahtoo omistaa tyttärensä ja kätkeä tämän muiden näkyviltä. Tyttö on kuin taideteos muiden taideteosten joukossa.

Vankikarkuri, väkivaltaisena pidetty Bou, on Octavialle toivonkipinä. Moneen vuoteen ensimmäinen ulkopuolinen ihmiskontakti. Joku jonka kanssa puhua. Joku jolta kysyä. Joku jonka avulla päästä ulos vankilasta. Joku jolle voi antaa rakkautta ja jolta voi saada vastarakkautta.