Onko helpompaa kyllästyä elämään jos meitä on kaksi - ja myös toinen on sitä mieltä, että elämä on paskamaista?
Yritämmekö estää toista vai auttaa toista tekemään itsemurhan?
Toinen osapuoli luottaa lisäksi "ammattimurhaajaan".
Mutta sitten tapahtuu jotain! Rakastutaan! Elämä saa tarkoituksen, juhlitaan - ja halutaan elää.
Onnistuuko tämä kun "murhaaja" pitää kiinni sopimuksesta?