Vapauden aaveessa on samoja surrealistisia aineksia kuin mestariohjaajan 20-luvun teoksessa Andalusialainen koira. Bunuel osoittaa, ettei innostus ja luova hulluus katoa iän myötä.
Vapauden aave on koominen, hämmentävä ja mielikuvituksellinen elokuva. Se on sarja sattumanvaraisia tapaamisia, eikä henkilöillä tunnu olevan mitään yhteistä toistensa kanssa. Bunuel sivuaa mm. ekologisia ongelmia, kuolemaa, pornoa, väkivaltaa, poliisin toimintaa, poliittista kähmintää ja hallusinaatioita, mutta ei anna selviä vastauksia mihinkään.