Rakkauselokuvassa Anssi Mänttäri kertoo monessa mielessä koskettavan tarinan miehestä ja vaimosta, joiden ongelmana on lapsettomuus.
Pariskunta alkaa lähennellä neljääkymppiä. Avioliitossa heillä menee hyvin. Talous on järjestyksessä. Työpaikat ja ammatit kunnossa. Kaikki on niin hyvin kuin se ylipäänsä voi olla paitsi, että pariskunnalta puuttuu perillinen.
Kaikista yrityksistä huolimatta se ei ole onnistunut. Millaisten vaikeuksien kanssa lapsettomat parit kamppailevat? Mitä ristiriitoja puolisojen välille kehittyy? Miten ymmärtävästi yhteiskunta suhtautuu tilanteeseen? Miten ylivoimaisen vaikeaa on Suomessa adoptoida lapsi?
Mänttärin elokuva antaa ajattelemisen aihetta. Ei ihme, että elokuvaa on kehuttu vähän siellä ja täällä. Siinä on hyvä aihe ja ennen kaikkea hyvä juoni, mikä liian monista suomalaisista elokuvista tyystin puuttuu.