Pier Paolo Pasolinin ohjaajanura oli hämmästyttävä. Hänen aiheensa vaihtelivat hartaasta uskonnollisuudesta riettaaseen mauttomuuteen, kaikki toteutettu erehtymättömällä ammattitaidolla ja tyylitajulla. Pasolini aloitti uransa "Matteuksen evankeliumilla", joka oli pohdiskeleva muotokuva Jeesuksesta. Viimeiseksi työksi jäi "Salo", joka herätti suunnatonta hälyä kuvatessaan suorasukaisen realistisesti monenlaisia perversioita ja raakuuksia. "Decameronessa" Pasolini on käyttänyt pohjana 1300-luvun kirjailijan Giovanni Boccaccion kuulua teosta. Pasolini on valinnut kahdeksan erilaista tarinaa, vakavista elämäntarkoituksen ja -ehtojen pohdiskeluista rahvaanomaisiin kaskuihin. Pasolinin luomassa maailmassa vallitsee estoton seksuaalisuus, jota hän kuvaa yksityiskohtaisen tarkasti käyttäen sitä samalla symbolina ihmisten sisimmästä. Filmin kohokohtana on villit keskiaikaiset pidot, jossa kaikki on sallittua.