Tuijottava katse (1980)

Tyypilliseen englantilaiseen maalaiskylään St. Mary Meadiin – sievine puutarhoineen, iltapäivän teekutsuineen – on saapunut joukko entisiä Hollywoodilaistähtiä tekemään elokuvaa Mariasta, Skottien kuningattaresta. Tuskin he ovat ehtineet asettautua tuohon maalaisyhteisöön, kun vanhat ristiriidat nousevat jälleen esiin – ja kuvaan ilmestyy myös ruumis. Heidän joukkoonsa tulee poliisipäällikkö Craddock, innokas elokuvien harrastaja, tutkimaan murhaa ja hän on hyvin mielissään havaitessaan, että pääepäillyt ovat elokuvasankareita. Tämä ihannoiva suhtautuminen haittaa hänen ensimmäisiä kuulustelujaan, mutta onneksi kylä on myös lempitätinsä, pelottavan neiti Marplen kotikylä ja tällä salapoliisiromaanien kuuluisimmalla naispuolisella etsivällä onkin pian jutun ohjat hallinnassaan.

Tapahtuma-aika on 50-luku, tarkemmin sanottuna kruunajaisvuosi 1953, ja ajan suurimpia elokuvanimiä, jotka ilmeisellä nautinnolla nauravat Hollywoodille ja sen murheille. Elizabeth Taylor, toivuttuaan pitkäaikaisesta >>sairaudestaan>>, on elokuvan legendaarinen tähti; Kim Novak, tuottajan eksoottinen vaimo, esittää Englannin Elizabethia voimakkaalla New Jersey korostuksella; Rock Hudson, ohjaaja, on naimisissa tähden kanssa ja kiinnostunut vain vaimonsa osasta elokuvassa; Tony Curtis, tuottaja, on mies, jonka täytyy pitää koko tuotanto koossa ja joka valehtelee aina puhuessaan. Tämän kuvauksen >>kulissien takaisesta Hollywoodista>> tekee erittäin hauskaksi vanhenevien tähtien purevan nokkelat repliikit (Leuka pystyyn, kultaseni... molemmat...) mikä kaikki näyttää vahvistavan neiti Marplen käsitystä siitä, että valekatinkullan alta löytyy oikeaa katinkultaa.

Chris Challisin kaunis kuvaus loihtii esiin 50-luvun Englannin, Guy Hamiltonin ohjaus taas pitää loppuratkaisun taitavasti salassa aivan loppun asti. Elokuva on herkkupala niille, jotka ovat nähneet >>Murha Idän Pikajunassa>> ja >>Kuolema Niilillä>>. Pisteenä i:n päällä on ensi kertaa neiti Marplea esittävä Angela Lansbury, joka Margaret Rutherfordin seuraajana osoittautuu aivan tämän veroiseksi.

JACK IBBERSON