60-luvulla nuoriso jakautui jyrkästi poppareiksi ja rasviksiksi. Modeiksi ja rokkareiksi, joiksi heitä Englannissa kutsuttiin.

Toiset kuuntelivat popmusiikkia, kiertelivät konserteissa ja pukeutuivat kuten Carnaby Street ja Mary Quant sanelivat. Toisille Elvis oli jotakin. He pukeutuivat nahkarotseihin ja kiersivät prätkillään popparipaikkojen liepeillä voidakseen tilaisuuden tullen näyttää pitkätukille kuka on kuka.

The Who, joka tuohon aikaan oli popparibändi numero yksi on tehnyt 60-luvusta elokuvan, Quadrophenia.

Näkökulma on Jimmyn, nuoren lontoolaisen popparin ja musiikki sitä, mitä täkäläisissäkin popparipaikoissa soitettiin. Elokuva on dokumentinmakuinen, mikä tekee siitä varsin kiinnostavan paitsi nykynuorille myös niille, jotka itse Beatlesien ja Rollareitten läpimurron aikaan olivat alta kaksikymppisiä.